Taas on telkkarissa Viisut taikka arvokisat
Länsimaiset kaksoismoralismiarvo -kisat
Lähiöissä elementit, ennen oli marmoria
Rähinöitä, kun on täällä liikaa hanges tarpojia
Pistooli kädessä aina, kun on tankkaamas
Yhteiskunta omat lampaansakin lahtaamas
Somen kautta kattomas, ku vanhat frendit narkkaamas
Nykyajan iltasatu: Tarinoita Vantaalta
Lama-ajan lapset kultaamassa hampaansa
Puolet teistä kärsii pahasta asennevammasta
Maalaamassa maisemaa enkä puhu kankaasta
Hiljennetään heikot ja taiteesta saa rankasta
Rehtii ei oo, mut mikä tääl on oleellista
Salaliittoteoria, mikään ei oo todellista
On oleellista muistaa, että mikä koneellista
Viekkarilla vittuun mun suolet lentää propellista
Sä kysyt: Mikä saa mut käyttään huumeita?
Muija jätti, kun se sano: Mus on liikaa puutteita
Ei jaksa pyörii paskaduuneissa
Rokki on kuollu ja punkkiki levittää kuumetta
Saat puhuu, mutta anna, kun mä raivoon ensin
Pidä turpa kiinni ja turvavyökin turbulenssis
Älä jumalauta kutsu mua artistiks
Vihaan itteeni likaa, et sopisin narsistiks
Äläkä tunge minua sun narratiiviin
Karma hiipii, mä luotan vaan mun tuplariimiin
Enkä jää kiinni vartijoiden turvaliiviin
Mun lainit cleanii, toisinku sun kokaiini
Paljon hyvänpäivän tuttuja
Arvomaailmaltani oon pommiin nukkuja
Tongin nuppuja, mä tarviin iltaset
Kerro mulle montako exää sä näät Siltases
Osaat pitää mua urpon
Ex-radanvarsiteini varustettuna diesel-turbolla
Riksun takii on vaikee olla kunnolla
Muttei ole katumusta hyväl omatunnolla
En oo TV:ist tuttu, mut trailereis pyöriny
Övereissä yökkiny, tunneleis ryöminy
Pyöriny paikoissa, vainoissa
Vika löytyy aivoissa, nähny junnui tuhlaamassa taitonsa
Osa pitäs unestansa herättää
Kohta paukkuu niin, että ikkunat helähtää
Naapureita pelätään, taskussa terävää
Tää voi olla vika kesä rauhanajan elämää
